Tämä bloggimerkintä käsittelee siis Pottersaagan viimeisintä leffaa, Kuoleman Varjelukset part.kakkosta ja sen tuomia tuntemuksia.
Seuraava sanansäilä saattaa sisältää spoilereita, joten jos et ole kirjaa lukenut tai leffaa katsonut, sinua on varoitettu!
~Tosiaan, sitä on tullut kasvettua Pottereiden parissa ja tunne oli aivan käsittämättömän kummallinen kun viimeisen leffan ensi-iltaan tuli aika marssia, tupahuivissa tietysti. Jo ensimmäisillä elokuvan minuuteilla tipahtaa muutama kyynel silmänurkasta. Ei siinä voinut ajatella kuin yhtä asiaa: "Tähänkö tä tosiaan päättyy?" Leffassa oli ihanasti Minerva esillä. Etenkin hänen repliikkinsä "I have always wanted to use that spell" oli aivan ihana. <3 Tylypahkan suojaus oli todella vaikuttava ja eeppinen osuus. Pidin siitä kovasti. Tarvehuonekohtaus oli myös mieleen. (Onnistuin muuten vuotiksen miitissä vääntämään Ronin replan "Hän on minun tyttöystäväni, möllit!" muotoon: "Hän on minun möllini..." xD Osaan taas vaihteeksi. Tämä kirvoitti toki muikeat naurut.) Ohjaajaa ei tässä suhteessa tarvinnut mennä nirhaisemaan, saimme kuolattavan Harry/Draco-momenttimme.
Oli leffassa toki paljon fiboja, joita en tässä vaiheessa jaksa sen pahemmin puida, paitsi:
MIKSI LORDI VOLDEMORT OLI VEDETTY IHAN ÖVERIKSI? Hän oli liian lempeä, halaili Dracoa, päästi epämääräisiä nyaaah-huudahduksia, nauroi hyvin epämääräisesti ja sitä rataa. Viimeiseen leffaan....Plus miksi, voi miksi Dumledoren tarina oli jätetty (melkein) kokonaan pois?!
Ainiin, Severuksen muistot oli myös mitä kaunein kohta. <3
End of Spoiler~
Molemmat huivit olen väsännyt pari vuotta sitten mutsin avustuksella. Oli aika tuskallista hommaa, mutta kannatti! Kuvassa komeilee myös "Long live Hogwards"-pinssini.
Turun Finnkinolla tuli viikkoa ennen ensi-iltaa otettua kuva tuon hienon kolmiulotteisen pahvisiluetin kanssa. Kiitoksia vaan mukavalle vartijasedälle, joka kuvan räpsäisi. ^^
