Pitkästä aikaa olen täällä tarinoimassa metsänlapsen kummallisista seikkailuista aikojen äärelle.
Tällä kertaa sukelletaan niinkin syvälle kuin nuoren olennon pyörremyrskyn lailla vellovaan sekavaan mieleen. Vaikka kaikki näyttäisikin olevan kutakuinkin hyvin, jotkut palaset eivät vain loksahtele kohdilleen. Tuntuu, että jotain on särkynyt ja hallinta lähestyy kohti kaaosta. Kuinka pelot ja kyyneleiden virran saisi pakenemaan? Entä jos jäänkin yksin ikuiseen kylmyyteen?
"Open your arms and let me show you what love can be like
It's all tears and it will be 'til the end of your time
Come closer my love
Will you let me tear your heart apart?
Now all hope is gone so drown in this love..."
"So my love your laughter is finally turning into tears
And you're begging for more though the end is getting near
come closer my love
I'll violate you in the most sensual way... until you drown in this
love"
