Polvistuin tänään Hannan (katsokaa alempaa!) haudalle kysyen "Kuka sinä oikein olit?"
Tuota olen tänään hiljaa mielessäni miettinyt.  Pieniä mysteerejä.

Musiikista kertovat nuorisokirjat osaavat aina olla kovin mukaansatempaavia. Samaistun usein niiden henkilöihin tai löydän läheisiä ystäviä heidän joukostaan. Sitä huomaa aina elävänsä kirjan maailmassa ihan täysillä mukana vielä lukemisen jälkeenkin. Se on ihan mahtavaa. Lisäksi ne inspiroi ja vahvistaa unelmia entisestään. :)

Ps. Täällä yksi täydellinen treenikämppa
-Missä mun bändi luuhaa?!

PPS. Miksi, voi miksi, ihmisten täytyy vastata yhdellä sanalla rakkaudella valitsemiin sanoihin? Se on aika riipaisevaa, tiedättekö tunteen?

PPPS. Unet ja illuusio
-Mistä lopulta erottaa totuuden?